– Hartsi kovettuu hitaasti, joten nukkukaa vielä ensi yö, ja huomenna voitte juosta katsomaan, millainen avaimenperästä tuli. Moniko lupaa, että tänään ei vielä avata pusseja?
Kädet nousevat kuuliaisesti kattoa kohti. Mutta muutakin täytyy vielä muistaa:
– Pitäkää muotti oikein päin. Muuten teillä ei ole avaimenperää, kun pääsette kotiin.
Joku kysyy, millä tavalla oikein päin, ja Lassi täsmentää että nesteen pitää olla ylöspäin. Hän varoittaa vielä avaamasta minigrip-pussia, jottei hartsi valu kotimatkalla auton penkille.
Yliopistokeskuksen luentosalia taas ei mikään olisi kyennyt suojaamaan kemian työpajalta. Tunnin jälkeen sali on kuin räjähdyksen jäljiltä, mutta se ei hätkähdytä professori Lassia, joka toteaa likaantumisen kuuluvan kemiaan. Kovasta tohinasta huolimatta työpajan varsinaiset vahingot rajoittuvat yhteen ainoaan hajonneeseen mittalasiin.
Kivaa ja ällöä
Kemian työpaja oli kolmas tämän kevään neljästä lasten yliopiston luennosta Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa. Kaikki noin 80 lasta pääsivät harjoittamaan kemiaa omin käsin hartsivalun sekä superpallon valmistuksessa. Vesilasi-nimisen kemikaalin ja alkoholin seoksesta muodostui valkoista massaa, josta sai käsissä pyöritellä pomppivan pallon.
– Kivaa oli, mutta aika ällöttävää, juttelee käsiään pesevä tyttöjoukko superpallo-tehtävän jälkeen.
Matilda ja Axel Lindholmin mielestä avaimenperä oli kuitenkin vielä parempi tehtävä.
– Siinä oli vähän enemmän työtä, siksi se oli kivempi, perustelee Axel.
Suurin osa lapsista oli tuonut kotoa mukanaan pienen esineen, joka valettiin hartsin sekaan. Joku upotti avaimenperäänsä 20-senttisen ”pahan päivän varalle”, toinen vanhan 5-pennisen. Axelin avaimenperää koristaa pieni muovinen hämähäkki, ja Matilda valoi omaansa kiven, jonka kaveri on tuonut hänelle Kanarian saarilta.
– Täällä oli mukavaa, kun sai tehdä tällaisia juttuja, Axel summaa.
Kokeilun iloa
Lindholmin sisaruksille kemia ei ole ihan outo asia, vaikka Matilda on vasta 8-vuotias ja Axel 11. Luokanopettaja-isän kanssa on tehty joitain kokeita kotonakin.
– Yhdessä kokeessa sekoitetaan etikkaa ja pari muuta juttua, ja se niin kuin räjähtää vähän, Axel selvittää.
Sisarukset ovat käyneet lasten yliopiston luennolla kerran aikaisemminkin, helmikuussa. – Siellä puhuttiin luurangosta, Matilda muistaa.
– Sekin oli ihan kiva, siellä kerrottiin ihmisestä ja siitä, miten lihakset toimii, Axel täydentää.
Molemmat tulisivat mielellään luennolle vastakin. Vieressä seisova opiskelutoveri julistaa, että ihan varmasti tullaan.
Myös ohjaajina toimineille yliopistokeskuksen tutkijoille lasten työpaja oli mieluisa kokemus.
– Oli oikein mukavaa! Vauhtia riitti, mutta hyvin pysyi homma hallinnassa, kehaisee Pekka Tynjälä.
Tynjälä oli mukana myös lasten yliopiston viimekeväisellä kemian luennolla. Hän toivoo, että lapsille jäisi yliopistovierailustaan ainakin into kokeilla itse kemiaa.
– Jospa tästä heräisi muutenkin intoa luonnontieteisiin ja kokeilun iloa. Toivottavasti lapset myös huomaavat, että kemiaa on kaikkialla, ei vain laboratoriossa.