Etusivu
Ajankohtaista
Harrastukset
Koulutunti
Lemmikit
Peliarvostelut
Keskipohjanmaa
Teatteri
LASTEN YLIOPISTO
2009-2013 Lasten Yliopisto
Kp24
Gepardi


Ma 20.8. 00:40
Nimipäivä: Samuli, Sami, Samuel ja Samu

Parkour Harrastukset

Yli esteiden. Ylivieskan katuapinoihin kuuluvat Vesa-Matti Hyvölä (vas.), Mikael Seppälä, Samuli Hyvölä, Santeri Koivisto, Tommi Koivisto, Juha-Pekka Korkiakoski ja Aki Sammalmaa. Kuva: Timo Talus Parkouraajat löytävät kätkettyjä aarteita puistoista ja kaupungin sisäpihoilta
Kun esteet ovat mahdollisuus
 
Huligaanejako? Kukkapenkkien tallaajia, häiriköitä vai ilkivallan tekijöitä? Ei, vaikka siltä yhtäkkiseltään näyttäisi. Yleisin parkouraajien hätistelijä on pietarsaarelaisnuorukaisten mukaan vanhempi rouvashenkilö, joka luulee huimaa vauhtia etenevien aidan- ja pusikonylittäjien tuhoavan yhteistä omaisuutta.

– Tarkoitus ei ole olla haitaksi kenellekään, ei liioin turmella mitään tai muutenkaan olla häiriöksi, selittää pietarsaarelainen  Joona Vilkas parkouraajien käyttäytymistä.
Parkouraaminen on harrastus, jonka kenttänä on kaupunki ja sen tarjoamat esteet. Muurit, aidat, pensaat, rappuset ja kiviseinät eivät ole uusin silmin ympäristöään katsoville harrastajille hidaste, vaan mahdollisuus.
Parkour on liikunnallinen harrastus, jossa ei ainakaan vielä ole sarjoja, standardoituja liikkeitä tai kilpailua paremmuudesta.
– Siinä saa toteuttaa sitä sisäistä pikkupoikaa, joka nauttii puihin kiipeilystä, sanoo Joona Vilkas.
Koulupuisto on
ihanteellinen kenttä
Joona Vilkas löysi parkouraamisen pari vuotta sitten. Televisiosta tuli kymmenen minuutin dokumentti aiheesta, ja Joona tarttui siihen heti. Tuolloin harrastuksesta ei vielä ollut saatavilla mitään tietoja, ainakaan suomalaisittain.
– Se oli underground-juttu, tietoja tihkui vain tipoittain kuulopuheiden perusteella. Noin pari vuotta sitten perustettiin englantilaiset nettisivut, ja piakkoin sen jälkeen parkouraajat perustivat myös suomalaiset sivut. Ja siitä se lähti. Tietoa alasta oli saatavilla, ja harrastus levisi.
Viime kesänä Joona ja hänen ystävänsä Anssi Kinnunen aloittivat harrastuksen urbaanissa ympäristössä. He löysivät Pietarsaaren Koulupuiston, joka tarjosi yllättävän hyvän harrastuskentän.
– Täältä se lähti. Vähän niin kuin alkuperäinenkin idea. Ranskalainen David Belle aloitti harrastuksen alun perin metsässä, jossa toteutti kaikkien lasten harrastamaa hyppimistä, pomppimista ja kiipeilyä. Esikaupunkiin muutettuaan hän muunsi parkouraamisen kaupunkiympäristöön soveltuvaksi, Joona selvittää.
Parivaljakko sai sittemmin seuraa Hannu Laaksosta, Nico Wikistä ja Tony Nukalasta.
Pietarsaaren kaupunkimiljöö tarjoaa harrastajille melko vähän haasteita. Arkkitehtuuri ei esimerkiksi pääkaupunkiin verrattuna suo jännittäviä kohteita.
– Aika vähän on paikkoja, mutta ne mitä on, ovatkin sitten yllättävän laadukkaita, nuoret miehet sanovat.
– Kerrostalojen sisäpihat ovat varsinaisia aarrekenttiä. Sieltä löytyy todella mahtavia paikkoja, Nico Wik lisää.
Ideana sulava,
yhtenäinen liikkuminen
Parkouraamisen idea on liikkeessä, jossa edetään mahdollisimman sulavasti eteenpäin. Sen filosofia kiteytyy lauseeseen: kyse on enemmänkin liikkeestä liikkeiden sisällä kuin liikkeestä itsessään.
Anssi ja Joona näyttävät esimerkin liikkeestä liikkeen sisällä.
– Kuvitellaan kauhutilanne, että takanamme on puukottaja, jota on paettava, Joona sanoo.
Pojat lähtevät liikkeelle Pietarsaaren gymnasiumin pihalta, hyppäävät Koulupuistoon menevien rappusten yli alas puistoon. Pomppaavat pensasaidan yli ja vierivät kuperkeikkoja tehden pitkin nurmikenttää, kunnes pomppaavat taas pensasaidan yli ja pääsevät turvaan.
– Pahantekijä olisi joutunut kiertämään kulkukäytäviä pitkin, ja siten matkan eteneminen olisi ollut paljon hitaampaa, he sanovat.
Nuoret miehet painottavat, että harrastamisessa ei ole mitään ennalta suunniteltua, ei valmiita kaavoja eikä harjoiteltuja liikesarjoja. 'Jameissa' eli yhteisissä treeneissä edetään impulsiivisesti mielikuvitusta käyttäen. Kun joku keksii uuden tavan ylittää este, muut seuraavat perässä, mikäli pystyvät. Näyttämisen halu ei myöskään kuulu kuvioihin.
– Tämä onkin turvallinen harrastus, sillä mitään sellaista ei tehdä, mikä pelottaa tai minkä tietää itselle mahdottomaksi, Anssi kertoo.
Alussa harrastajat olivat pääosin täysikäisyyden kynnyksellä olevia tai se ylittäneitä nuoria miehiä. Nykyään parkouraajat ovat keskimäärin 13 – 15-vuotiaita.
– Siinä mielessä paha juttu, että nuoret ovat turhan uhkarohkeita ja tekevät juttuja, joihin eivät ole valmiita. Ja näyttämisen halu on liian suurta. Silloin voi tapahtua onnettomuuksia, Joona sanoo.
Pietarsaarelaisviisikko ei vielä ole virallistanut ryhmäänsä. Sanovat leikkimielisesti itseään pk-pojiksi ja toivottavat kaikki uudet harrastajat joukkoon mukaan. Kokkolasta löytyy sen sijaan kaksi nimettyä tiimiä: Kokkolan ParKour ja Fusion.
 
Marjo Luokkala
PIETARSAARI
 


Telinevoimistelu
Parkour
Kilpatanssi
Skeittailu
Virkkaa perhonen
Elisa elää eläimille
Liikunta pitää mielen virkeänä
Hevoshullun tie vei ammattiin
karjanäyttely
Urheilevat urheilutoimittajat








Palaute Kp24 Kosila Digimedia Etusivu