Paikka on myös pään sisällä  
 
 

– Teillähän on loistavat maantiedon perustiedot, hämmästelee tutkija Ilkka Luoto, kun alakouluikäinen yleisö tietää välittömästi, missä ilmansuunnassa aurinko on puoliltapäivin.

Lasten yliopiston kolmas luento veti taas satakunta innokasta opiskelijaa Kokkolan yliopistokeskukseen. Aiheena oli Maapallo – ihmisen koti, mutta lasten kysymykset ja kommentit kulkivat pelottomasti kauempanakin avaruudessa. Luodon esittämä piirros aurinkokunnasta sai valistuneelta yleisöltä välittömän tuomion:

– Tuo on vanha kartta kun siinä on Pluto, eihän se ole enää planeetta!

Luennoitsijan kysymykseen auringon lämpötilasta tuli siihenkin vastaus kuin apteekin hyllyltä: 16 miljoonaa astetta.

Sanattomaksi eivät pienet opiskelijat jääneet myöskään filosofisten kysymysten äärellä. Luoto pisti lapset miettimään, missä on tässä.

– No se on tässä, kuuluu monta ääntä.

– Varmaan se on ainakin tässä lähellä, arvelee joku.

– Se on joka paikassa, missä joku sanoo että tässä, vastaa tyttö takarivistä viisaasti.

Luoto selittää, että kaikki ihmiset ajattelevat paikoista vähän eri tavalla. Jokainen kokee olinpaikkansa omalla tavallaan. Siksi voidaan sanoa, että paikka on sekä pään sisällä että sen ulkopuolella.

Paikat menevät
sisäkkäin
Luodon mukaan maailma on paikkamaailma.

– Olemme aina jossain paikassa. Paikat myös liukuvat toistensa sisälle kuin venäläiset puunuket. Mekin olemme nyt luokkahuoneessa, joka on rakennuksessa, joka on Kokkolassa, joka on Suomessa, ja niin edelleen.

Luennolla mietittiin myös, miten ihminen löytää paikasta toiseen. Merellä apuna voi käyttää sekstanttia. Kompassi on kätevä väline, samoin kartta.

– Mutta jos ette tiedä, missä olette, niin silloin kartta on hyödytön, Luoto hoksauttaa.

Luoto neuvoo lapsia tekemään omaa maantiedettä piirtämällä omia karttoja vaikka koulutiestä ja sen varrella olevista asioista. Etäisyyksien mittaaminen onnistuu pyörän matkamittarilla. Karttaan voi merkitä myös ilmansuunnat, jotka selviävät kompassilla tai auringon avulla.

Luoto muistuttaa yleisöään myös siitä, että maapallon luonnonvarat ovat rajalliset.

– Maan ilmakehä on ohut kuin omenankuori. Meidän ei tule sotkea ympäristöä eikä aiheuttaa saasteita, koska tarvitsemme tätä ilmakehää.

Opettavaista
puoli ja toisin
Luennon jälkeen Ilkka Luoto toteaa, että kokemus oli hänelle aivan uusi.

– Tällainen yleisö on erittäin haastava. Minulla ei ole kokemusta peruskouluopetuksesta, mutta mukavaahan tämä oli kun pääsi vauhtiin!

Lapsille puhuminen oli Luodon mielestä yllättävän vaativaa.

– Itse sitä pyörii sellaisissa sfääreissä, että on ihan opettavaista tulla sieltä välillä reaalimaailman tasolle. Nyt kun olen tehnyt tämän kerran, niin tietäisin, miten tekisin vielä paremmin.

Neljäsluokkalainen kokkolalainen Patrik Mäki on osallistunut kaikille kolmelle tänä keväänä pidetylle lasten yliopiston luennolle.

– Kaikki luennot ovat olleet kivoja. Ekasta eli kemiasta tykkäsin eniten. Siellä tehtiin kaikkia kokeita.

Patrikin äiti Mervi Mäki kehuu, että poika on ollut joka kerta ihan innoissaan.

– Patrik on kiinnostunut kaikenlaisesta näpertelystä ja haluaa tietää asioista.

Mervi Mäki toivoo, että lasten yliopisto saisi jatkoa vielä tämän kevään jälkeenkin.

– Tämä on tosi hyvä juttu. Sellaista asiallista johdattelua aikuisten maailmaan.

Lasten yliopisto on käynnistetty tänä keväänä Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen ja Keskipohjanmaa-lehden yhteistyöllä. Kevään viimeisellä luennolla toukokuun 9. päivänä ihmetellään, miten kännykällä voi soittaa halki ilman. Tämäkin luento on jo varattu täyteen.

pia.raihala@kpk.fi